Juhlaa pukkaa

Sunnuntai 11.4.2010 klo 17:23 - Irene

Sanotaan, että elämä ei ole pelkkää juhlaa. Eipä niin eikä tarvitsekaan olla. Tämänhetkisessä luottamustoimessani tosin voin sanoa, että välillä kh:n pj:n elämä on yhtä juhlaa. Saan nimittäin kunnian edustaa kaupunkia mitä mielenkiintoisemmissa tapahtumissa, tilaisuuksissa ja juhlissa. (Mut yllätti vuosi sitten kuinka tärkeä ja suurikin osa tätä luottamustyötä edustaminen on.) Asialinja, työ ja arki ovat mun juttuja, sillä en ole sisimmiltäni mikään kovin sosiaalinen eläin eikä edustaminen ole ominta aluettani, mutta kertaakaan en ole ollut sellaisessa tilaisuudessa, joka ei olisi tehnyt minuun suurta vaikutusta. Kaupungissamme toimii ja tekee omaa osallistavaa työtään hyvinvointi- ja kansalaisyhteiskuntamme eteen hurjan suuri aktiivisten ihmisten joukko.

Tänä viikonloppuna on juhlittu 6- ja 5-kymppisiä. Lauantaina Nurmon VPK:lla oli 60-vuotisjuhlat. Ja olipahan kyllä viihtyisät ja sopivat juhlat. Tulin siellä tosi hyvälle mielelle. Nurmon VPK:ssa tehdään tärkeää ja vaikuttavaa työtä. Sen lisäksi, että vpk:laiset auttavat meitä mahdollisissa hätätilanteissa, niin siellä tehdään merkittävää nuorisotyötä tarjoamalla monipuolisesti esimerkiksi liikuntaharrastuksia nuorille. Sen lisäksi, että olen otettu VPK:n aktiivisesta toiminnasta, niin olen otettu siitä "nurmolaisuudesta", joka oli miltei käsin kosketeltavaa eilisesä juhlassa. Ja olikin. 

Toivon, että vaikka ollaan yhtä uutta ja suurta Seinäjokea, niin kaikissa kaupunginosissamme säilyisivät nurmolainen, ylistarolainen ja peräseinäjokelainen paikallisidentiteetti (samoin kuin myös kantaseinäjokelainen identiteetti, jota itse edustan). Koin eilen Nurmon vpk:n juhlassa jotenkin tosi konkreettisena sen mistä uusi Seinäjoki koostuu. Uudella kaupungillamme on monipuolinen historia ja juuret tosi syvällä eteläpohjalaisissa suvuissa ja mullissa ja sitä rikastaa entisestään liittyneiden kuntien omat vaiheensa. Kuntaliitoksin kasvanut kaupunki on rikkaus, jos me osaamme oikealla tavalla tukea kaupunginosien ja kylien elinvoimaisuutta, omaleimaisuutta ja paikallista identiteettiä. Uusi kaupunki on hieno kokonaisuus, jossa neljä on yksi.

Tänään oli Lakeuden Ristin 50-vuotisjuhla, joka oli myös päivänsankarin näköinen juhla. Kuta kuinkin ääriään myöten täynnä olevan kirkon penkissä istuessani ajattelin, että samalla lailla uusi upea kirkkomme on pullistellut ylpeitä ja uteliaita seurakuntalaisia 50 vuotta sitten, kun on messuttu ja vihitty uutta kirkkoa käyttöön. Mielessäni kävi myös, että ovatpa olleet kirkon päättäjät rohkeita visionäärejä, kun uskalsivat ryhtyä moiseen hankkeeseen. Hyvin on kirkko rakennettu ja palvellut ensimmäiset 50 vuottaan. Kaupungin sydän.

Minä rakastan Lakeuden Ristin kirkkoa. Se on niin mykistävän kaunis ja monimuotoinen. Yksinkertaisuudessan täydellinen.

Lumisade tästä vielä puuttuu

Keskiviikko 7.4.2010 klo 9:38 - Irene

"Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella. Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin." (T.S. Eliot)

Kaupunginhallitus sähköistyy

Perjantai 26.3.2010 klo 15:18 - Irene

Siirrrymme kaupunginhallituksessa pikkuhiljaa paperittomaan maailmaan. Hallituksen jäsenillä on nyt käytössään kannettavat tietokoneet ja mobiiliyhteydet.

Kokousmateriaalia ei lähetetä enää paperiversioina, vaan lataamme sen sähköisessä muodossa. Tämä on ensimmäinen vaihe sähköisessä kokouskäytännössä. Toivon, että pääsemme tällä valtuustokaudella askeleen eteenpäin kohti kokonaan paperitonta käytäntöä. Kun asiaa saadaan vietyä pidemmälle, voimme kehittää vaikka miten interaktiivisia tapoja käsitellä päätettäviä asioita ja pystymme vähentämään huomattavissa määrin paperin muodossa lähetettävää aineistoa. Sähköisessä kokoustamisessa on paljon mahdollisuuksia. Jostain on aloitettava ja varmasti alku voi olla hankalaa ennen kuin oppii valjastamaan tietokoneen tehokkaimmin omiin (ja toimielimen) tarpeisiin.

Hyvä suomen koulut!

Keskiviikko 24.3.2010 klo 20:57 - Irene

Tunnen suurta ylpeyttä suomalaista koulujärjestelmää (ja yhteiskuntaa) kohtaan. Tänään tuo tunne kumpusi pintaan  yhteiskuntatieto- ja kulttuurikurssin kohdevierailulla, joka suuntautui tällä kerralla Törnävän kouluun. Kurssimme maahanmuuttajien kanssa etenee siis siten, että ensin opiskelemme koulun penkillä tiettyjä asioita, tässä tapauksessa fokuksessa oli suomalainen koulutusjärjestelmä, ja sitten pyrimme tutustumaan asioihin paikan päällä.

Tänään olimme tosiaan vierailulla Törnävän koululla Seinäjoella. Rehtori teki kanssamme ensin perusteellisen ja innostavan 45 minuutin koulukierroksen, jossa tutustuimme koulun fyysisiin tiloihin ja opetusvälineisiin. Sen jälkeen opiskelijani pääsivät seuraamaan oppitunteja (ma, li ja äi).

Monen opisekelijani suusta kuului, että "haluan olla vielä nuori ja tulla tänne opiskelemaan." Eikä ihme, kyllähän tuo ihana peruskoulumaailma minunkin silmi näytti erityisesti tänään, hitusen verran ulkopuolisena, hemmetin hyvältä! Meillähän on asiat upeasti. Koululuokissa esim. Seinäjoella on noin 25-29 oppilasta, joka on vähintäänkin kohtuullista. Vietnamissa oppilaita luokassa on tavallisesti 40-50. Opetusvälineinä kynät ja työvihko. Omat eväät, parin tunnin koulumatka ja opettajat voivat olla mitä sattuu.

Meillä on maailman paras koulujärjestelmä ja opettajat. Turha valittaa ihan turhasta.

Olen ollut nyt 2,5 vuotta pois peruskoulusta. Tähän asti ei ole ollut ikävä tippaakaan, mutta tänään tuli sellainen tunne, että äkkiä takas tekemään maailma tärkeintä työtä.

Äkkiä = virkavapaa loppuu 10.12.2010. Vielä on siis aikaa tutustua vapaan sivistystyön mielenkiintoiseen maailmaan.

Ei b-listoille

Perjantai 29.1.2010 klo 6:44 - Irene

Eparin pääkirjoituksessa toimittaja Markku Leiwo vihjaili viime viikolla Seinäjoen kaupunginhallituksen käsittelevän b-listoja eli salaisia asioita.

Ei pidä paikkaansa. Kokonaisuuden kannalta ehkä vähäpätöinen, mutta silti periaatteellinen asia. Minua harmittaa tuollainen vihjailu, koska ainakin omalta osaltani yritän vaikuttaa siihen, että toiminta ja päätöksenteko olisivat avointa ja läpinäkyvää. Tavoitteena on hyvällä, avoimella ja oikea-aikaisella viestinnällä parantaa kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoprosesseihin ja yhteisiin palveluihimme. Yksinkertaista. Tai ainakin pitäisi olla.

Päätöksenteko ja päätöksien perustelut ovat avoimia. Ihmisten pitää saada tietää, mistä asioista milloinkin päätetään. Päättäjien on tarjottava kansalaisille oma perusteltu näkemyksensä. Demokratiaan kuuluu tehtyjen päätösten avoin arviointi. Huonoja päätöksiä on lupa moittia.

Julkisen vallan tekemät päätökset eivät ilmesty tyhjästä. Päätöksenteko on muodollinen prosessi, jossa on eri vaiheita. Päätösluonnoksia ideoidaan, valmistellaan ja muokataan ennen kuin varsinaisista päätösehdotuksista päätetään yksimielisesti tai äänestetään. Mitä lähemmäksi tuota lopullista päätöstä tullaan sitä julkisemmaksi ja avoimemmaksi touhu tulee. Siitä kiitos myös paikalliselle medialle, joka seuraa ja tiedottaa touhuistamme.

Hyvää viikonloppua! Minun "sinkkuviikkoni" loppuu tänään, kun perhe saapuu Lapista kotiin. Hyvästi hiljaisuus, kylmyys ja siisti koti...

Otsikointi on vaikea laji

Perjantai 22.1.2010 klo 14:34 - Irene

Tämä vuosi on jo hyvässä vauhdissa. Hiihtokilometrejä on takana viitisenkymmentä. Mukavaa puuhaahan tuo hikilautojen kanssa jynssääminen on. Sunnuntainakin oli niin upea keli ja hyvä luisto, että rinkiä olisi voinut kiertää vaikka kuinka.

Olen useasti lukenut ja kuullut, että kaikki syyt, jotka estävät liikkumisen ovat tekosyitä. Tai että ajan järjestäminen liikunnalle on vain järjestelykysymys. No, juuri näinhän se on. Eihän se ole kuin tekosyy jäädä kotiin tai kotipihaan lumilinnan tekoon lasten kanssa kymmenen tunnin työpäivän jälkeen! Kyllä siinä saisi paineitaan purettua aivan erilailla, kun voisi lähteä juoksemaan tai zumbaamaan tunniksi. Mulla ei kyllä ole sydäntä eikä itsekkyyttä lähteä omiin harrastuksiin, kun pitkän päivän jälkeen tulen kotiin. Tiedän kokemuksesta, että puolisollekin iltapäivän tunnit ovat pitkiä odottaa toista vanhempaa kotiin saadakseen itse hetken hengähdystauon. Ja järjestelykysymyshän sekin vain on, että lähtee illalla klo 20.30 hiihtämään tunniksi, kun on miehen vuoro laittaa lapset nukkumaan. Kokeilin muuten tuota "järjestelyä" viime viikolla ja mahtavaahan se oli ja varmasti on vain tekosyy todeta, että iltaisin on monesti ihan sikana muutakin hommaa, kuin hiihtää. Tämä ei ole mitään "uhrautumiskitinää", vaan arkirealismia. En koe uhrautuvani, äläkä lue tätä valituksena.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) ilmoitti viime lauantaina, että ei perhesyistä lähde tavoittelemaan puolueen puheenjohtajuutta ja samalla pääministeriyttä. Ilmoitus aloitti taas mediassa keskustelun äitien ja naisten paikasta yhteiskunnassa ja työelämässä. Joka paikan kommentaattoreiden ja valtakunnan asiantuntijoiden mukaan äidit joutuvat uhraamaan joko perheen tai etenemisen työ- tai poliittisella uralla. Minun mielestäni se ei ole uhraus. Se on vastuullinen valinta, jolla on suuria pitkän tähtäimen vaikutuksia. Hyvä Paula!

Jotkut olivat jopa yllättyneitä, että pj-kisan ennakkosuosikki ei lähde kisaan mukaan. Ne, joita tuo kieltävä ilmoitus yllätti, eivät taida tietää paljoakaan lapsiperheen arjesta. Ehkä Paula Lehtomäki on hyvin helpottunut päätöksestään.

Hyvää viikonloppua! (Huomenna Tukholmaan arkirealismia pakoon.)

Aina ei voi voittaa...

Perjantai 1.1.2010 klo 20:38 - Irene

Pitäisiköhän mun sittenkin keskittyä urheilemisen sijaan vaikkapa postimerkkeilyyn?! Osallistuin eilen eli uuden vuoden aattona uudenvuodenjuoksuun (kuten kisan nimi oli urheiluseuran nettisivuilla kirjoitettu). Tuo kisa oli elämäni ensimmäinen juoksukilpailu. Ei ihan huippuhyvin alkanut, sillä olin viimeinen! Jep, vihoviimeinen. Yksi nainen tuli maaliin jälkeeni, mutta hän oli 60-vuotiaiden sarjassa.

Matka oli 8,2 kilometriä ja sarja naiset yleinen. Aikaa kulutin matkaan 58 minuuttia 40 sekuntia. Ääneen lausuttu tavoitteeni oli tunti, mutta mielessäni ajattelin kirmaavani lenkin 50 minsaan. Olen tyytyväinen suoritukseeni eikä jumbosijakaan järkytä. Peräpään sijoitus tuli nimittäin jo heinäkuussa koettua naisten golf-haastekilpailussa, kun jäimme hulvattoman hauskasta kisakierroksesta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia!) jumboiksi Aake Heikkilän ja Tero Juonojan kanssa. Urheilu-urassani on ilmiselvästi laskusuhdanne.

Seuraava juoksukisa on Homin Karin Tassurallissa ja matka taitaa olla 10 kilometriä. Olen haaveillut puolimaratonista huhtikussa, mutta eilinen ponnistus osoitti sen, että pelkällä haaveilulla ei maaliviivaa ylitetä. Nyt pitääkin kuntolenkkeilyn sijaan alkaa harjoitella määrätietoisemmin. Lisätä kilometrejä ja vauhtia. Kunto on kyllä ihan ookoo, koska hyvin mä jaksoin eilisen juoksun alusta loppuun. Alussa vähän ajatellutti se, että jaksanko juosta koko reissun niin korkealla sykkeellä (160-178). Hyvin jaksoin, mutta yhtään kovempaa tai pidempää en ehkä olisi jaksanut. Iltalenkeilläni juoksen 130-160 sykkeellä ja pääasiassa 135-140. Tuolla sykealueella ja tasapaksulla vauhdillani jaksaisin painella vaikka Pariisista Dakariin ja takaisin. (Oh-hoh, onpa itsevarma tyyppi! Tai suuret luulot.)

No, joka tapauksessa Seinäjoen seudun urheilijoiden järjestämä 2. Uudenvuodenjuoksu oli tosi kiva tapahtuma! Lenkin jälkeen olisi saanut jäädä saunomaan Tanelinlammelle ja pulahtamaan avantoon. Mä en tosin jäänyt, kun halusin kiirehtiä kotiin kertomaan ensimmäisen juoksukisan saavutuksista perheelle. Eino 5 v. oli aidosti pettynyt, kun äiti oli jäänyt viimeiseksi.

Hyvää loppuvuotta!

Hyvää uutta vuotta!

Keskiviikko 30.12.2009 klo 14:26 - Irene

Hyvää uutta vuotta (ja loppuvuotta myös)!

Käykäämme reippain, myönteisin, mutta realistisin ajatuksin uuteen vuoteen.

"Hyttysiä ja muita merkintöjä"

Maanantai 28.12.2009 klo 21:31 - Irene

Yllä oleva otsikkoa käytin joskus aikoinani kolumnin otsikkona ollessani kesätoimittajana. Kolumnin pääpointti ei ollut hyttyset, vaan jonkin sortin kansanperinne ja ihmisten lomatarinat, joita edustavat kymmenet tuhannet mökkikirjat suomalaisten Lapin loma-asunnoilla ja kesämökeillä. Samaa kansanperinnettä edustavat myös alakoululaisten tyttöjen ystäväkirjat. Eivät nuo ystäväkirjat mihinkään ole kadonneet. Meistä on vain tullut aikuisia eikä niihin taida muilla aikuisilla olla kunniaa raapustaa tietoja itsestään kuin opettajilla ja vanhemmilla. Mulla on aika hyvä näppituntuma tähän asiaan ammattini puolesta. Kyllähän minäkin niihin ystäväkirjoihin jouduin joskus kirjoittelemaan ja viimeisenä kysymyksenä oli yleensä: "Mitä inhoat eniten?" Aika vaikea kysymys. En minä siihen keksinyt muuta vastata kuin hyttysiä. Mitä sitä nyt muka voisi oikeasti inhota? No, hyttysiä voin sanoa aivan vilpittömästi vihaavani. Ja kaikkein eniten ne inhottavat kesällä Joupiskan pururadalla. 

Nuo hyttyset tulivat tänään lenkillä mieleeni. Ajattelin, että ehkä yhtä paljon kuin hyttysiä, inhoan pönäkkää oloa ja ahteria ahdistavia ulkoiluhousuja! Meitsin tuulihousut oli nimittäin jonkin verran kutistuneet alavatsan ja pers**n kohdalta joulunpyhinä! Ihan totta. Ja uskomatonta. Ja säälittävää. Eihän tässä ole enää kahteen päivään muuten ollut mitään pönäkän olon tunnetta, mutta nuo hiton mustat ulkoiluhousut saivat mut epätoivon valtaan.

Tänään oli muuten upea lenkkikeli. Fiilis oli tuulihousujärkytyksestä toivuttuani niin hyvä, että meinasin mennä innostuttuani jopa hieman liian pitkän lenkin. Onneksi huomasin erheen ajoissa, tein u-käännöksen ja jaksoin hyvin kotiin saakka.

Jouluaattona Madonna sai mut juoksemaan pari kolme kilometriä extraa. Tuli nimittäin just oikealla kohdalla oikea biisi ja niin sitä mentiin! Joku slovari sen sijaan olisi saanut mut hipsimään suorinta tietä kotiin ja joulusaunaan. Hyvä musiikki on kyllä hyvä lenkkikaveri, joka saa ainakin muhun vauhtia.

Hyvää joulun jälkeistä elämää vaan itse kullekin!

Ensimmäinen vuosi kaksoisagenttina

Tiistai 22.12.2009 klo 6:44 - Irene

Tämän vuoden viimeinen kaupunginhallituksen kokous oli eilen. On ollut raskas, mutta erittäin antoisa ja mielenkiintoinen vuosi. Kiitos hyvästä yhteistyöstä; kaikille tahoille, joiden kanssa olen saanut tehdä yhdessä työtä kotikaupungin tulevaisuuden eteen.

Liitän tähän postaukseen viime kevään ajatuksiani, jotka on julkaistu kolumnissa Seinäjoen opettajien ammattiyhdistyksen lehdessä Jästissä... Eli näihin sanoihin, näihin tunnelmiin!

"Toivolanrannan koulusta Seinäjoen kaupungintalolle on kolmisenkymmentä kilometriä. Puolen tunnin ajomatka.

Siirtymistä koululuokasta kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi on vaikea mitata vain kilometreillä tai keskinopeudella. Siihen tarvitaan ajan lisäksi tutuilta ja tuntemattomilta valtuutus ja miksei myös rohkean askeleen ottaminen tuntemattomaan.

Jo tällä puolen vuoden kokemuksella voin sanoa, että luokassa ja kaupunginhallituksen kokoushuoneessa väännetään yllättävän samankalaisista asioista. No, jos vähän filosofoidaan, niin molemmilla areenoilla kyse on pohjimmiltaan siitä, että käsiteltäville asioille löytyy järjestys. Sen jälkeen niistä tulee ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen ja yhteiskunnan välineitä, rakennuspalikkoja, jotka yritetään sovittaa mahdollisimman hyvin kokonaisuuteen ja vallitsevaan tilanteeseen.

Kummassakin tilassa, luokassa ja kaupunginhallituksen pöydän ääressä, menettelytavat ovat samanlaisia, jo alakoulussa opittuja: Puheenvuoro pyydetään viittaamalla. Muut ovat hiljaa, kun toinen puhuu. Selkeys, ytimekkyys ja hyvät perustelut ovat eduksi asialle. Puheliaimmatkin veijarit hiljenevät, kun tarpeeksi topakasti pyytää ja vielä napakasti tehostaa viestiä nuijalla. Ja niitä, jotka hyppivät asiasta toiseen pitää pyyttä palaamaan asiaan. Tuttuja tilanteita.

Opettaja voi vaikuttaa ratkaisevasti oppilaittensa tulevaisuuteen, antaa heille suuntaviivoja, välineitä, tavoitteitakin. Kunnallispäättäjä luo samanlaisia puitteita eli huolehtii siitä, että kuntalaiset saavat palveluita ja tulevaisuuden - myös näinä niukkuuden aikoina. Hyvä opettaja yllyttää oppilasta oma-aloitteiseen tiedonhakuun, antaa virikkeitä ja ohjaa oppilasta kasvussa kohti nuoruutta ja aikuisuutta. Opettajan tehtävä ei ole tehdä maailmaa oppilaalle valmiiksi, vaan ruokkia oppilasta kantamaan oman vastuunsa ympäröivästä maailmasta ja itsestään. Hyvä koulu ja opettaja luovat puitteet ja mahdollisuudet kohdata tulevaisuus.

On paljon helpompaa puhua ja kirjoittaa opettajan ammatin ja poliittisen päätöksenteon ihanteista kuin päättää kuinka kansainvälisen finanssikriisin jälkiä siivotaan kaupungissamme. Päättäjän tärkein ja samalla myös vaikein tehtävä on hyvien asioiden ja palveluiden tärkeysjärjestykseen asettaminen, kun rahat käyvät vähiin. Operaatio voi olla myös opettavainen, sillä nyt on keskityttävä olennaiseen.

Helsingin Sanomien julkaiseman uutisen mukaan joka kolmannessa kunnassa valtuuston tai hallituksen puhetta johtaa "kaksoisagentti" eli kunnan työntekijä. Luottamushenkilöiden kaksoisroolia on arvosteltu, koska se voi johtaa kotiin päin vetämiseen. Mielestäni poliitikon ja opettajankin työn ehdoton lähtökohta on tasapuolisuus ja asioiden asettaminen tärkeysjärjestykseen eli priorisointi.

Jo puhuminen säästötavoitteista ja koulusta samassa yhteydessä kirpaisee, kun tuntee koulun arjen. Toivottavasti juuri peruskoulun käytännön elämän tunteminen auttaa meitä kaksoisagentteja tekemään viisaita päätöksiä koulun kannalta. Onhan kyse Suomen tulevaisuuden kannalta yhdestä tärkeimmästä solusta.

Kun kansa antaan vallan, siihen kuuluu aina myös vastuu. Ihmisten asioita tässä hoidetaan. Ei se sen kummempaa ole. Ja opettajalla, jos kenellä on sopiva koulutus saada ihmisiä kasvamaan ja saada ihmiset tekemään työtä yhteisen päämäärän eteen."

Hyvä joulua!

Haaste

Torstai 10.12.2009 klo 22:37 - Irene

Mä haastan teidät blogini lueskelijat sekä kaikki satunnaiset surffailijat hyväntekeväisyyteen. (Pohjanmaan Kokoomusnaisetkin näyttävät niin tekevän, julkisesti!) Pidän näitä julkisia haasteita vähän populistisina nuoleskeluina ja julkisina omantunnon puhdistamisriitteinä, mutta jos kerran poliittinen järjestö sellaiseen ryhtyy, niin miksen minäkin. Meidän perheessä hyväntekeväisyys on ollut tavalla tai toisella enemmän itsestäänselvyys kuin jouluinen päähän pälkähdys. Mut kai sen voi vasta näin joulun aikaankin joku keksiä ensimmäisen kerran! No, hyvä, että keksivät, sillä Toivo-kampanjan vanhusten ulkoilutus-talkoot ovat tainneet jäädä jo unholaan. Pliis, korjatkaa, jos olen väärässä. Ja toivottavasti olen, sillä oishan se julmaa taluttaa vanhuksia puistossa kuukauden päivät vain julkisuuden tai äänien toivossa.

Meikäläisen lahjoitukset ovat tänä vuonna menneet Seinäjoen seurakunnan Ruokapankin joulukeräykseen ja MLL:n Joulupuu-lahjakeräykseen. Ensimmäisen keräyksen ansiosta sadat (viime vuonna 750 perhettä) perheet saavat jouluisen ruoka-avustuspussin. Se on siis hieman runsaampi kuin perus-setti, joita jaetaan vuoden mittaan muistaakseni... reippaasti yli tuhat?! Jälkimmäisessä joulukeräyksessä voit auttaa ihan konkreettisesti joulupukkia, kun viet lahjan Joulupuulle esim. Torikeskukseen tulevana lauantaina tai sunnuntaina. Lahjat menevät sellaisille seinäjokelaisille (koko uusi kunta) lapsille, jotka muuten jäisivät ilman lahjoja. Ja niitä perheitähän riittää! Ei sillä, että lahjat olisivat joulun tärkein asia, mutta lapsille ne kyllä ovat sitä. Tsiisus, siis meilläkin, vaikka me vanhemmat yritämme olla valveutuneita arvokasvattajia! (...joka päivä joku uusi lahjatoive!)

Jos et ole vielä lahjoittanut hyväntekeväisyyteen, ja mieluusti oman paikkakunnan tarpeisiin, niin tee se nyt! Ruokapankin keräyksen tilinumero on: 204338-6537 ja viite 7003, saaja: Seinäjoen seurakunta/Ruokapankkikeräys. Joulupuu on Torikeskuksessa muistaakseni la & su klo 10-14, ainakin. Pentikin edustalla.

Mä otan Pohjanmaan Kokoomusnaisten haasteen vastaan. Lahjoitan Kirkon ulkomaan avun kautta jonkun ihmeellisen jutun. Vaikka vessan äidilleni... tai härän Mäki-Hakolan Pertille symboliksi tulevien vuosien astenteesta ja työskentelyn otteesta.

Ja viimeistään joulun jälkeen onkin sitten luvassa liikunnallisia haasteita (perusteluineen)!

Hurskaita toiveita

Tiistai 17.11.2009 klo 21:23 - Irene

Uskalsin yhtyä eilen kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Pertti Mäki-Hakolan  "hurskaaseen toiveeseen", kun hän kiteytti oman ajatukseni ääneen viiden tunnin talousarviokäsittelyn maalisuoralla. Tuo hurskas ja optimistinen toive on, että veron korotuksiin ei tarvitsisi enää tällä vaalikaudella palata. Näin myönteisesti minäkin olen ajatellut itsekseni, mutta koska en ole ollut noin sataa vuotta kunnallisen päätöksenteon ytimessä kuten Pertti, en ole rohjennut ajatustani ääneen julistaa. Nyt meillä on ääneen ja julkisesti lausuttu tavoite.

Eilisessä valtuuston kokouksessa käyty keskustelu ja monessa puheenvuorossa vaaditut rakenteelliset muutokset on otettava tosissaan. Valtuuston tahto tuli selväksi. Me pistämme talouden kehittämistoimikunnassa ja kaupunginhallituksessa hihat heilumaan. Tavoite on järjestää ja tuottaa palveluita uusilla, mahdollisimman taloudellisesti kestävillä tavoilla.

Kaupungin palvelutuotannon tuottavuusohjelman, palvelu- ja henkilöstöstrategioiden valmistumista odotellessa kannattaa vaikka asettaa tavoitteekseen kymmenen prosentin painonpudotuksen ja kymmenen senttiä vyötärön ympäryksestä pois. Tämä henkilökohtainen "rakennemuutos" tekee hyvää kunnan kukkaron lisäksi myös omalle sydämelle ja mielelle.

Terveisin Irene, joka söi juuri suurella riemulla ainakin viiden sentin viipaleen Dallas-pitkoa! Pullien Mercedes...

Viimeminuuttien neuvottelutulos

Maanantai 16.11.2009 klo 23:45 - Irene

Kotihoidontuen kuntalisästä

Perjantai 13.11.2009 klo 15:14 - Irene

Kirjoitan hieman ajatuksiani kaupunginhallituksen esityksestä leikata miljoona euroa lasten kotihoidontuen kuntalisästä, josta Ilkka on tänään uutisoinut.

Kyllä olen edelleen samaa mieltä kotihoidontuen kuntalisästä, mistä olen viime vaalikaudella tehnyt mm. valtuustoaloitteen.
Mielestäni kotihoidontuen kuntalisä on hyvä asia, jota kyllä kannatan, jos siihen on kunnalla varaa. Toisaalta se on hullua, että kunta joutuu kompensoimaan valtiolle kuuluvaa tulonsiirtoa. Meidän Paula-ministerille terveisiä, että nostakaa sitä kotihoidontukea, että kunnat voisivat käyttää rahansa niille määrättyjen palveluiden tuottamiseen.

Seinäjoella eletään nyt niin voimakkaita kasvun vuosia, että yhteiset verorahamme eivät meinaa riittää (eivätkä riitäkään) kasvun vaatimuksiin, koska velkaa joudutaan ottamaan ensi vuonna ja verojakin korotetaan. Mielestäni yhteiset verorahat on tällaisessa tilanteessa käytettävä palveluiden tuottamiseen ja niihin tehtäviin, jotka kaupungille on laissa määrätty. Lakisääteisistä tehtävistähän ei voi luistaa.

Kotihoidontuen kuntalisää on Seinäjoella alettu maksaa, koska päivähoitopaikat ovat olleet tupaten täynnä. Päivähoitopaikat pitää lain mukaan niitä tarvitseville ja hakeville tarjota. Siinä ei ole mitään vaihtoehtoja. Kuntalisä on kunnille vapaaehtoinen tulonsiirto ja sen maksamisella on Seinäjoella yritetty helpottaa päivähoidon tukalaa tilannetta. Kotihoidontuen kuntalisä ei kuitenkaan ole ratkaissut päivähoidon ongelmia, vaikka sen maksaminen tilapäisesti voikin helpottaa muutaman kymmenen paikan verran päivähoitopaikkojen tarvetta. Mutta pysyvää ratkaisua kuntalisä ei ole tuonut.

Nyt olemme päättäneet kahden uuden päiväkodin rakentamisesta ja lisäksi on vuokrattu päivähoitotiloja (1.1.10 alk.) kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Päivähoidon tilaongelmat alkavat näiden päätösten ansiosta vihdoin ja viimein helpottaa. Ja lapsiperheidenkin palvelut paranevat todella paljon. On toki surullista, että näiden miljoonaluokan satsausten takia, jotkut perheet kärsivät, kun kuntalisää joudutaan leikkaamaan.

Kuntalisän miljoonan euron leikkaaminen on ollut mulle vaikea ja surullinen asia. Meidänkin perheessä on kaksi pientä lasta kotihoidossa, toivottavasti ovat vielä monta vuotta. Tiukkaakin on ollut rahan kanssa, mutta niin ihanaa ja antoisaa viettää aikataulutonta elämää ja seurata ja ohjata aitiopaikalla lasten kasvua ja kehitystä.

Tällä kaupunginhallituksen esityksellä mennään maantain valtuustoon. Minä olen aina valmis muuttamaan kantaani, jos joku esittää aivan oikeasti jotain viisasta. Eli todellisia ja kuntatalouden nälkökulmasta kehittäviä ja hyvin perusteltuja ratkaisuja, joilla ei ole vaikutuksia palveluiden järjestämiseen. Olen kyllä vähän pessimisti, mutta uskon, että ne vaihtoehdot olisi jo esitetty, jos niitä olisi.

Seinäjoen taloudelliset haasteet liittyvät kaupungin kasvuun ja sitä kautta siihen, että kykenemme järjestämään kaikille kuntalaisille hyvät palvelut. Ongelma on siis positiivinen verrattuna vaikkapa johonkin muuttotappiokuntaan, jossa tehtaat pistävät pillejään pussiin.

Joka tapauksessa toivotan hyvää viikonloppua!

Kakkuresepti

Torstai 29.10.2009 klo 22:07 - Irene

Ensi vuoden talousarviota ei päästykään viikko sitten maanantaina (19.10.) käsittelemään kuten edellisessä merkinnässä kirjoitin. Kaupunginhallituksen kokous venyi päivystyskeskusasian kanssa. Hyvät asiantuntija-alustukset ja hyvä, kriittinen keskustelu venyttivät kokouksen niin, että talousarviokäsittelyä ei ehditty aloittaa.

Tämän viikon maanantaina kävimme monipuolisen yleiskeskustelun ensi vuoden budjetista. Ensi maanantaina on tarkoitus käydä "pihvin" kimppuun siten, että silloin saisimme puristettua ulos hallituksen esityksen valtuustolle. Valtuustohan on ylin päättävä elin, jolla on kaikki valta ja viisaus sanoa viimeinen sana budjettiin. Valtuusto käsittelee budjetin ja verot 16.11.

Hallituksen ensimmäinen talousarviokäsittely kiteytyi suurimmaksi osaksi siihen, että millä keinoilla ensi vuoden menoista aiheutuva alijäämä katetaan. Vaihtoehdothan ovat tiedossa ja ilmeisen vähissä. Vain hallituksen päätökset ovat julkisia (talousarvio jätettiin jatkovalmistelua varten pöydälle), mutta käydystä keskustelusta totean sen verran, että hallituksen pöydän ääressä istuu 13 rohkeaa, ennakkoluulotonta ja vastuullista päättäjää. Päätöksenteon hetki ei ole helppo, mutta ainakin päätökseen tullaan pääsemään monipuolisen ja rikkaan keskustelun ja pohdinnan jälkeen. Jokaista asiaa on kyllä puntaroitu tarkasti.

Yksi melko mitätön asia on taas saanut suuren huomion, nimittäin kokouspalkkioiden puolittamisen peruminen. Mun mielestä aivan ok ratkaisu näinkin. Ei ole kyse isosta summasta kokonaisuuden kannalta, joten rohkenen rennosti käyttää sanaa "ok". Itse ehdotin viime tammi- tai helmikuussa, kun talouden kehittämistyöryhmä aloitti työnsä, että luovutaan vuoden alussa voimaantulleista kokouspalkkoiden korotuksista. Olisi tuntunut helpommalta aloittaa säästäminen, kun olisi ensin "tyhjännyt" oman pussinsa. Tarkoitan siis asian henkistä merkitystä. No, alkutalvesta taloudellinen tilanne oli vielä sellainen, että sain vastaukseksi "ei niillä summilla ole kokonisuuden kannalta mitään merkitystä". Nyt budjettia on käyty läpi ja karsintaa tehty rivi riviltä ja tilanne on se, että näköjään pienilläkin puroilla on merkitystä kokonaisuudessa. Niinhän se aina on.

Onhan se jotenkin hullua, että tämänkokoisessa kaupungissa budjetista joudutaan ottamaan löysää pois esim. lehtitilauksia ja kirjallisuutta karsimalla. Löysää luulisi olevan suuremmillakin momenteilla, mutta tämä ehkä kertoo siitä kuinka nopeasti taloudelliset näkymät heikkenivät Seinäjoellakin. Ja toki se kertoo siitäkin, että kuntaliitoksen onnistumista ei ole vielä päästy hyödyntämään. Siitä lähtökohdasta niitä todellisia säästöjä täytyy alkaa saada. Talouden kehittämistyöryhmä jatkaa työtään edelleen ja uskonpa, että sitä löysää löytyy vielä ainakin sen verran, että yhdelle toimikunnalle riittää töitä. Jos vanhalla reseptillä ei saa enää yhtä hyvää kakkua kuin tähän asti, niin sitten rukataan reseptiä niin sanotusti uuteen asentoon.

Yksinhuoltajaviikkoni päättyy huomenna työpäivän jälkeen, kun mieheni saapuu omalta "työreissultaan" Portugalista kotiin. Kuuden tunnin golf-rupeama päivässä kuutena peräkkäisenä päivänä kuulostaa jo melkein työltä. Palkka ei tosin taidan vastata tehtyä työtä?!

Oma uusi työni on tosi kivaa! Pidän siitä, että saan tehdä monenlaista ja omalla tavallani. Ja mikä kiehtovinta: uuden oppiminen!

Virkamiesesitys budjetiksi

Sunnuntai 18.10.2009 klo 22:36 - Irene

Viime viikolla, kun kaupunginjohtajan ehdotus ensi vuoden talousarvioksi julkistettiin, lehdet uutisoivat mm. kiinteistöveron korottamisaikeista ikään kuin asia olisi jo päätetty. Ensi vuoden budjetista ei ole vielä ensimmäistäkään momenttia hyväksytty. Kaupunginhallitus aloittaa huomenna kolmi-neliviikkoisen talousarviokäsittelyn, jonka jälkeen kaupunginvaltuusto 16.11. hyväksyy ensi vuoden budjetin ja veroperusteet.

Ihmettelen kyllä hieman sitä, että pitkin syksyä pidetyissä kh:n ja valtuuston talousarvioseminaareissa on tullut erittäin selvästi esille poliitikoiden tahto, että nimenomaan kiinteistöveron noston kanssa käytettäisiin malttia. Itse asiassa kiinteistöveron korottamista vastaan hangattiin jo kesäkuun alussa, kun hallituksen talousarvion laadintaohjeet lähtivät hallintokuntiin. Nyt virkamiehet ajavat kiinteistöveron korotusta kuin käärmettä pyssyyn. Ei ole luottamushenkilöiden tahto mennyt kovin tehokkaasti perille, vaikka syksylle lisättiin yksi talousarvioseminaarikin...

Nyt vakituisten asuntojen kiinteistöveroon esitetään siis roimaa, kymmenien prosenttien, korotusta. Keskustan ryhmässä tämä ei taida missään nimessä mennä läpi. Minun kantani on, että verojen korotukset tasattaisiin siten, että tuloveroa nostetaan 19:stä 19,5:ään ja loppu vaje katettaisiin kiinteistöveron korottamisella. Tai pitäisiköhän asia ajatella niin, että kiinteistöveroa voi nostaa enintään 0,40:ään ja sitten loppu katetaan tuloveron korottamisella. Kiinteistöveroa on joka tapauksessa nostettava, koska valtio nosti alarajoja ja Seinäjoella ollaan nyt alarajan alapuolella.

On kohtuutonta nostaa vakituisten asuntojen kiinteistoveroa nyt suunnitellusti 0,55:een, kun lisäksi vielä monet muutkin kotitalouksien maksut nousevat. Tuloveron korottaminen "kurittaa" tasapuolisemmin. Jokainen maksaa oman kykynsä (eli tulojensa) mukaan.

Nyt kun jokainen kaupungin toiminta ja palvelu on käyty tiheällä kammalla läpi eikä liikumavaraa enää ole, niin on nöyrryttävä sen edessä, että meidän kaupunkilaisten on avattava lompsan nyörejä ja maksettava hieman enemmän yhteisistä palveluistamme. Itse varoin ottamasta kantaa mihinkään mahdollisiin verojen korotuksiin ennen kuin jokainen kohta budjetista oli käyty läpi. Veronkorotukset ovat liian helppo tie ja viimeinen konsti. Ensin toiminnan pitää olla tehokasta ja kaikki löysät otettu pois.

Monet, jotka kannattavat rohkeasti tuloveroprosentin korottamista perustelevat, että kunnallisveroprosentti ei kenenkään muuttoaikeisiin vaikuta. No ei varmaan ehkä vaikutakaan, mutta kunnallisveroprosentti on imagotekijä, joka kertoo kaupungista paljon. Ei anna mielestäni kovin vetovoimaista kuvaa, jos Seinäjoella on  samankokoisia kaupunkeja tai samanlaisessa kehitysvaiheessa olevia kaupunkeja paljon korkeampi veroprosentti. No, toisaalta meidän kehitysvaiheemme on nyt sellainen, että kaupunki kasvaa nopeasti ja kasvu tuo verotulojen lisäksi myös eri-ikäisiä asukkaita, jotka tarvitsevat kaupungin palveluja.

Huomenna siis alkaa kaupunginhallituksessa ensi vuoden talousarviokäsittely. Edessä on pitkä ja mielenkiintoinen vääntö ennen kuin tulot ja menot ovat sillä tolalla, että ne voidaan nuijalla kopauttaa hyväksytyiksi.

Oma uusi työni alkaa myös huomenna. Ja valtuustokin kokoustaa klo 17.

Lomalle

Torstai 1.10.2009 klo 14:01 - Irene

Lennämme perheen kanssa lomalle aurinkoon. Tuskin kirjoittelen tänne viikkoon.

Hyvää viikon loppua ja viikonloppua tässä vaiheessa!

Pikku apurit

Keskiviikko 30.9.2009 klo 17:38 - Irene

Leivoin lasten kanssa iltapäivällä suklaatorttua. Tai itse asiassa vanhempi lapsi auttoi ja pienempi oli lastenhuoneessa hiljaa. Olin jopa tyytyväinen, kun sain taikinoida esikoisen kanssa rauhassa keittiössä kunnes tajusin, että hiljaisuushan ei lasten kohdalla koskaan tiedä hyvä. Ei nytkään, sillä Anni oli kaikessa rauhassa syönyt noin tuubillisen hammastahnaa! Sotkuakin oli aika lailla, koska kaikki raikas ja väkevä "herkku" ei ollut osunut suuhun.

Ainakin Annin happohyökkäys sai kyytiä kerta heitolla! Ja suklaatorttummekin taisi onnistua. Sitä päästään maistamaan ihan pian. Se on muuten ns. vaalitorttu. Olen lahjonut vuosi sitten kunnallisvaaleissa kaksi äänestäjää tällä herkullisella leivonnaisella. Vaalilupaukseni noille kahdelle äänestäjälle oli, että muistan heitä jatkossakin suklaakakulla. Toistaiseksi lupaukseni on pitänyt, vaikka en tiedä kuinka tyytyväisiä nuo kaksi äänestäjääni ovat leipomistiheyteeni.

Terveiset valtuustosta

Maanantai 28.9.2009 klo 22:32 - Irene

Tänään oli hyvä valtuuston kokous. On erittäin kiehtovaa kuunnella hyvää, kriittistä ja monipuolista keskustelua eri näkökulmista. Ainakin silloin, kun keskustelu on lähellä älykästä. En mä aina pidä omia ajatuksiani tai mielipiteitä ainoina oikeina, vaikka omien periaatteitteni ja näkökantojeni takana uskallankin seisoa. Muiden näkökulmista voi aina oppia jotain uutta ja kriittinen debatti avartaa omia näkemyksiä.

Tänään, kun luojan kiitos puheita ei nauhoitettu radioon eikä netti-telkkuun, saimme kuulla ihan hyviä puheenvuoroja. Viime kokouksessahan puheiden laatu ja pointit rönsyilivät ja kärsivät siitä, että ne videoitiin johonkin. Vaikea kyllä uskoa, että joku puhuisi vain sen takia, että saa äänensä ja ajatuksensa paikallistelevisioon tai -radioon, mutta epäilys hiipi mieleeni viime valtuuston puheripulia kuunnellessa.

Tänään yksi tärkeistä päättämistämme asioista oli tilan vuokraaminen entisestä Koskenalan sairaalasta päiväkotikäyttöön. Tämä päätös helpottaa noin kymmeneksi vuodeksi kaupungin lasten päivähoitopaineita. Helpottava vaikutus on suht akuutti. Ja tämän lisäksi rakennetaan myös uusi päiväkoti sekä mm. puretaan kalliita ryhmäperhepäiväkoteja, joita on viime vuosina perustettu varmaan noin "joka toisen" kerrostalon kivijalkaan ja kaiken maailman "rotanloukkuihin" kuten eräs ihailemani henkilö kuolemattomasti totesi jossain yhteydessä. Hyvä asia on myös se, että laaditaan tilastrategia. Parempi nyt kuin liian myöhään. Ihan kelpo valmistelua tämän asian tiimoilta kaikella tavalla. Harmi, että tilapalvelun ammattitaito ja selvityksetoli otettiin vähän liian myöhään päätöksen valmisteluun mukaan. Tästä toivottavasti opimme taas jotain.

Sain tänään myös yllättäen haukut perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajalta. Haukut tuli siitä syystä, että perussuomalaisen valtuutetun valtuustosta erottamista koskeva pykälä päätettiin kaupunginhallituksen yksimielisellä päätöksellä poistaa valtuuston esityslistalta.

Yllättävät haukut siinä mielessä, että käsittääkseni persujen valtuustoryhmän pj on etunenässä vastustanut valtuustokaverinsa erottamista valtuustosta.

No, toivottavasti persut palaavat normaaliin päiväjärjestykseen. Onhan meille tulossa erittäin tärkeitä ja varmasti vaikeitakin ja kaupungin tulevaisuuden kannalta erittäin suuria asioita päätettäviksi, joiden seurausten ja vastuun kantamisesta yksikään vastuullinen valtuutettu tai valtuustoryhmä ei voi livetä.

Millä reseptillä me keitämme Seinäjoen tulevien vuosien selviytymisen eväät? Tästä työstä ei auta marssia mielenosoituksellisesti ulos päätöksentekoareenalta.

Kaupunginhallitus sai uuden jäsenen Tiina Perän tilalle. Onnea Kati Nummensalolle (kd.) hallituspaikasta! Kati on järkevä ja aktiivinen luottamushenkilö, joka uskaltaa olla myös kriittinen. Hyvä täydennys jo ennestäänkin hyvään joukkueeseen. 

Uusi työ

Perjantai 25.9.2009 klo 20:46 - Irene

Uusi työni Etelä-Pohjanmaan opistolla tuntuu todella mielenkiintoiselta ja kivalta! Olen niin sanotusti liekeissä eli vähintäänkin innostunut. Varsinainen työ alkaa vasta syysloman jälkeen, mutta nyt olen ollut perhetymässä uusiin kuvioihin.

Ihana oppia uutta ja saada uutta kokemusta. Mikään ei mielestäni ole niin kiehtovaa kuin uuden oppiminen! No, ehkä omien lasten kehityksen seuraaminen on kaikkein parasta ja kiehtovinta.

Puolet työstäni toimin projektipäällikkönä nuorten opiskelijoiden opiskeluun, asumiseen ja vapaa-aikaan liittyvässä ESR-projektissa. Toinen puolikas työstäni on aikuisten maahanmuuttajien koulutusta ja vastuuosa-alueeni on suomalainen yhteiskunta, kulttuuri ja eläminen.

Hyvää viikonloppua!