Lempivirteni

Silta-seminaari 6.7.2009

(Muutokset puhuttaessa mahdollisia)

Lempivirteni ja mielestäni kaikkein kaunein Siionin virsi on virsi numero 552 eli Mua siipeis suojaan kätke. Tätä ihanaa iltavirttä on laulettu Suomessa jo yli sata vuotta, sillä virsikirjamme teksti pohjautuu virren vanhimpaan suomennokseen, joka julkaistiin hengellisten laulujen kokoelmassa jo vuonna 1900.

Meidänkin perheessämme tätä virttä on laulettu jo monessa polvessa. Äitini kertoman mukaan hänen äitinsä lauloi iltaisin lapset uneen tämän rauhoittavan ja kauniin virren tahtiin. Ja mistäs muualta äidinäitini olisi tämän iltavirren ja rauhoittavan iltarutiinin oppinut kuin omalta äidiltään? Minäkin olen oppinut tämän virren äidiltäni ja lauloin sitä esikoiselleni iltaisin jo odotusaikana. Tämä virsi toimii nykyäänkin usein iltarukouksena meidän perheessämme.

Mua siipeis suojaan kätke on meidän kodin ja perheen virsi. Tietenkin tämä kaunis virsi on laulettu molempien lasteni ristiäisissä. Me nuoremmat sukupolvet virsikirjan melodian mukaan ja äiti siskonsa ja papin kanssa körttisävelellä eli niin sanotuin loppukiekauksin.

En muista koska kuulin ensimmäistä kertaa tämän mielivirteni, mutta pidin sen kauniista ja rauhoittavasta melodiasta heti. Sanoihin kiinnitin huomiota vasta myöhemmin. Melodia tarttuu ja jää soimaan mieleen. Sitä on helppo laulaa ja hyräillä varmasti sen takia, että melodia on ruotsalainen kansansävelmä Skånesta.

Tämä virsi liittyy perheessäni ennen kaikkea iloihin, mutta myös suruun. Mua siipeis suojaan kätke lohdutti minua yhdeksän vuotta sitten rakkaan pikkuveljeni hautajaisissa. Vaikka tuolloin surusta selviytyminen tuntui lähes mahdottomalta, niin tämän virren sävel ja sanat antoivat jotain rohkeutta ja toivonkipinää epätoivon keskellä. Kauniina, aurinkoisena toukokuisena hautajaislauantaina sain tämän virren kautta tuntea jonkun hyvän ja lämpimän turvallisen huolenpidon ja läsnäolon. …Ehkä ne olivat ne siivet… Sitä paitsi kaiken tuskan keskellä tuntui turvalliselta toivottaa hyvää yötä taivaan isän siipien suojassa pikkuveljelle, jonka vuosia aikaisemmin olin toivonut pysyvän aina pikkulintuna. Pikkulinnun paikka on siipien suojassa.

Tämä virsi puhuttelee monella tapaa, mutta ehkä tärkein syy, miksi pidän tästä virrestä, on, että siitä tulee mieleeni tavalla tai toisella äiti ja äitiys. Mitä muuta äiti voisi lapselleen toivoa kuin enkelin, Jeesuksen tai jonkin muun suuren turvallisen siipien lämmintä ja rakastavaa turvaa? Äidin rakkaus ja syli ovat kuin pahalta maailmalta suojaavat siivet. Illalla sitä ei oikein enää muuta voi toivoa ja rukoilla kuin, että joku sulkisi syliinsä. Muistan, kuinka äitini joskus on sanonut, että koti on sellainen paikka, johon voi aina tulla ”jos kuinka kävisi”. Se oli mielestäni mahtavasti ja viisaasti sanottu. Tuota samaa sanomaahan sitä kaipaa taivaan isältä ja uskolta. ”Suojassas suo mun olla, jos kuinka kävisi”.

Kaunis iltavirsi päättyy kuin lapsen iltarukous sanoihin:

”Ja meidät suuret, pienet sun sulje suojahas, yö rauhainen suo meille, oi Jeesus, laupias.”

Noihin sanoihin kiteytyy kaikki se mitä ihminen voi itselleen ja läheisilleen pyytää.