IRENE TURENIUS

Hyvä juhlayleisö,

Suomen itsenäisyys mielletään ja yhdistetään kiinteästi viime sotiin. Eikä se väärin olekaan. Joutuihan Suomi asein taistelemaan itsenäisyytensä säilymisen puolesta.

Olen sitä sukupolvea, jonka elävä kosketus sotaveteraaneihin on katkennut. Kosketuksekseni on jäänyt se, kun näin joskus isoisieni eli paapan ja ukan yöpöydällä lääkeannostelijan ja suurennuslasin alla pinkan sotaveteraanien joululehtiä tai nipun haalistuneita Karjalan kannaksen karttoja. Lapsena en ymmärtänyt niistä muuta kuin, ettei niihin saanut koskea eikä niitä saanut sekoittaa. Ne olivat tärkeitä papereita. Kun isoisä nukahti silmälasit otsallaan päiväunille, tärkeät paperit pysyivät tallessa ristittyjen sormien alla rinnan päällä. Tuohon näkyyn ja muistoon liittyy jotain hyvin arvokasta ja herkkää.

Nyt oma yhteyteni tuohon sotaveteraanien sukupolveen on katkennut. Itsenäisyys on edelleen se, minkä isoisät määrittelivät. Vaikka Suomi on ollut itsenäinen jo 91 vuotta, ei itsenäisyyttä saa pitää itsestäänselvyytenä. Sitä pitää vaalia niin, ettei puhkeaisi konflikteja, joita paappa ja ukka aikanaan joutuivat asein selvittämään. Itsenäisyyden ja rauhan vaaliminen on meidän jokaisen ja kaikkien sukupolvien velvollisuus.

Haluan uskoa, että ihmiskunnan järki ja yhteinen ymmärrys olisivat lisääntyneet, ettei sotiminen olisi ainoa keino ratkaista erimielisyyksiä. Viime aikoina tämä usko on kuitenkin ollut koetuksella, sillä sotiminen on edelleen käyttökelpoinen menetelmä, kun vahvempi haluaa saada asioita järjestykseen.

Rajanaapurit voivat tulla keskenään hyvinkin toimeen, kun maantiedon, talouden ja politiikan tosiasiat ymmärretään. Rajoja voidaan piirtää uuteen uskoon myös yhteisymmärryksessä ja rauhanomaisin keinoin. Toki oman reviirin muuttuminen herättää suuria tunteita: pelkoa, ennakkoluuloja, surua ja vihaakin. Oli se reviiri sitten valtio, kunta tai oma tontti.

Hyvä juhlayleisö, Seinäjoen kaupungilla on edessään haasteellisten askelten ottaminen, kun tammikuussa kolmesta itsenäisestä kunnasta tulee yksi. Kuntaliitoksen valmistelu ja toteuttaminen on vaativa poliittinen prosessi. Se voi sisältää poliittisia ristiriitoja ja kädenvääntöä eri näkemysten yhteensovittamiseksi.

Me seinäjokelaiset, nurmolaiset ja ylistarolaiset olemme vuoden vaihteessa uuden edessä. Alkaa kuntaliitosprosessin tärkein vaihe. Nyt aletaan mitata liitoksen onnistumista. On aika saada siitä irti niitä hyötyjä, joita liitoksella alun perin lähdettiin tavoittelemaan. Samalla pitää löytää kolmen hyvinkin erilaisen kunnan toimintakulttuureista parhaat puolet. On hahmotettava sellainen yhtenäinen suunta, jonka avulla pystymme toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi.

Poliittisilta vastuunkantajilta vaaditaan vahvaa yhteistä näkemystä tavoitteista ja herkkyyttä kuunnella kuntalaisia. Uusien suuntaviivojen piirtäminen vaatii muutostarpeiden tunnistamista ja ymmärtämistä, poliittisten ryhmien yhteistyötä ja rohkeutta lähteä jopa uusille urille.

Toivon, että muutoksen keskellä kuntalaiset voisivat tuntea olonsa ja elonsa turvallisiksi. Toivon myös, että uusi Seinäjoki on tulevaisuudessa kaupunki, johon jokainen kuntalainen voisi samaistua, menettämättä omaa nurmolaista, ylistarolaista, peräseinäjokelaista paikallisidentiteettiään.

Hyvät kuulijat, Seinäjoen kaupungin puolesta toivotan teille hyvää itsenäisyyspäivää!