22.10.2007

Ryhmäpuheenvuoro

Lapsi- ja perhepoliittisen selonteon ja toimenpideohjelman käsittely ja hyväksyminen

Keskustan ryhmän puolesta esitän kiitokset lapsi- ja perhepoliittisen selonteon ja toimenpideohjelman työstäneelle toimikunnalle. Ohjelmapaperi on laadittu hyvin ja perusteellisesti. Työn ensimmäisen vaiheen tuotos eli selonteko lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista on todella monipuolinen tietopaketti. Selonteon pohjalta laaditussa toimenpideohjelmassa on esitetty 85 konkreettista toimenpidettä, joilla perheiden hyvinvointia vahvistetaan. Osa esityksistä toteutuu jo, eli paljon on tehty, mutta paljon on vielä keinoja hyvinvoinnin edistämiseksi. Riemullista oli havaita, että toimenpideohjelman keskeinen näkökulma on ennaltaehkäisy ja eri tahojen yhteistyö.

Keskustan valtuustoryhmässä keskusteltiin eilen pitkään ja syvällisesti lapsi- ja perhepolitiikasta ja tästä ohjelmasta. Toisaalta ohjelmaa lukee ihan hyvällä mielellä, sillä pääasiassa lapset, nuoret ja perheet voivat Seinäjoella hyvin. Monella osa-alueella hyvinvointi on huomattavasti kohentunut. Muun muassa kuntalaisten koulutustaso on noussut, työttömyysaste parantunut, asumisväljyys lisääntynyt, harrastamismahdollisuudet koetaan kaupungissamme hyviksi samoin sosiaali- ja terveyspalvelut. Emme kuitenkaan voi todeta tyytyväisinä, että onneksi meillä menee hyvin, sillä samaan aikaan osassa seinäjokelaisissa lapsiperheissä on tällä hetkellä todella suuri hätä. Olemme huolissamme juuri näistä perheistä.

Pahoinvoivien perheiden ongelmat ovat ensinnäkin erittäin vakavia henkilökohtaisia murhenäytelmiä. Aina on kyse jonkun ihan oikean lapsen tai nuoren ainoasta elämästä ja tulevaisuudesta. Tai mistä tulevaisuudesta, sillä mitä voi odottaa tulevaisuudelta, jos jo lapsuus on pelkkää kompurointia.

Henkilökohtaisen tragedian lisäksi yhteiskunnan korjaavat toimenpiteet ovat erittäin kalliita ja valitettavasti ne ovat usein myös myöhässä.

Apulaiskaupunginjohtaja varmasti kertoo tarkemmin mitä esimerkiksi lastensuojelun raskaimmat korjaavat toimenpiteet huostaanottoineen maksavat ja paljonko huostaanottoja on?

Osa tämän ohjelman esityksistä vaatii lisää resursseja eli rahaa ja henkilöstöä. Osa toimenpiteistä keskittyy taas jo olemassa olevien toimintojen ohjaamiseen ja kehittämiseen.

Keskustan valtuutetut olemme huolissamme resurssien vähäisyydestä. Esimerkiksi seuraavassa pykälässä, henkilöstösuunnitelmassa, on punakynä taas viivannut yli yhden uuden kiertävän erityislastentarhanopettajan viran. Tätä virkaa sos.- ja terv.lautakunta on esittänyt jo monena vuotena. Tarvetta todellakin olisi. Monien muiden muassa tämän viran perustamisella olisi ennaltaehkäisevää merkitystä ja vaikutusta. Ymmärrämme, että nyt on tulevasta kuntaliitoksesta johtuva välivuosi ja uusia virkoja ei sen takia perusteta, mutta henkilöstöresursseihin on löydyttävä rahaa välivuoden jälkeen, ettemme jää historiaan vain nättien puheiden pitäjinä.

Perheissä huolta ja ongelmia aiheuttavat muun muassa avioerot, yksinhuoltajien köyhyys, lasten ja nuorten lisääntynyt masentuneisuus sekä humalahakuinen juominen, liian vähäinen liikkuminen ja koulutyökin koetaan liian suureksi taakaksi. Vaikka kyse onkin yksilöllisestä pahoinvoinnista, luulisi tämän kaltaisten ongelmien olevan vielä jokseenkin helposti ja edullisesti ratkaistavissa, jos niihin puututaan riittävän varhain.

Erittäin suuri murheen ja ongelmien aiheuttaja tuntuu tänä päivänä kuitenkin olevan vanhemmuuden puute ja siitä seurauksena joko liian lyhyt tai kokonaan kadotettu lapsuus. Nykyään ei siis osata olla vanhempia ja elää tavallista elämää. Ei vaan osata keittää perunoita tai tajuta, että yöllä nukutaan ja aamulla herätään.

Lasten on tultava toimeen itsenäisesti jo hyvin varhain. Elämä ei ole enää perhekeskeistä eikä koti ole välttämättä lapselle ja nuorelle tärkeä ja turvallinen paikka, koska siellä ei ole ketään ja jos on, niin meno kotona voi olla ahdistavaa.

Päiväkodeissa ja kouluissa opettajat joutuvat opettamaan lapsille mm. mikä on lautanen ja mitä sillä tehdään, kun siihen asti ruoka on aina syöty purkista tai pussista. Lapsi ei tiedä mikä on peruna tai omena. Eikö kuulostakin hullulta, mutta päiväkodissa eskari-ikäisiä lapsia pitää opettaa jopa leikkimään. Opettajat törmäävät sellaiseenkin ongelmaan, että lapset eivät tiedä koska kouluun tullaan ja että siellä tosiaan pitäisi istua viitenä päivänä viikossa. Pienet koululaiset eivät vielä itse ymmärrä kelloa ja vanhempia ei välttämättä ole kotona lähettämässä heitä kouluun. Vuorokausirytmit ovat aivan sekaisin, jos niitä on ollenkaan.

Toisia lapsia taas stressaa liiallinen rytmi ja tiukka tehokas aikataulu, kun harrastuksista kiirehditään seuraavaan.

Vanhemmuuden uhkatekijöitä ovat ainakin työttömyys, pätkätyöt, työelämän koventuneet vaatimukset ja muut elämän tehokkuus- ja menestymistavoitteet, mutta myös vanhempien lisääntyneet päihde- ja mielenterveysongelmat. Lisäksi muualta muuttavilta perheiltä saattavat puuttua kokonaan uudella paikkakunnalla jaksamisen kannalta tärkeät turva- ja tukiverkot eli isovanhemmat, sukulaiset ja ystävät. Kukaan meistä ei pärjää yksin. Kaikki tarvitsevat joskus apua.

Vanhemmuuden puute ja muut äsken mainitsemani lapsiperheiden pahoinvoinnin aiheuttajat ovat osittain kaupungista riippumattomia, mutta eivät meidän päättäjien ulottumattomissa. On pakko uskoa, että voimme vaikuttaa ja meidän on myös pakko on toimia. Pahoinvoivissa lapsiperheissä tilanteet voivat vaikuttaa jokseenkin ehkä toivottomilta, ja ainakin minä henkilökohtaisesti tunnen avuttomuutta näiden ongelmien edessä. Onneksi tämä kirjanen antaa uskoa siitä, että paljonkin on tehtävissä. Esimerkiksi toimenpideohjelman sivuilla 5-7 on kaikkiaan 28 todellista esitystä miten vanhemmuutta, lapsen ja perheen voimavaroja voidaan tukea.

Tämä on tärkeä ja hyödyllinen paperi. Tämä ei saa jäädä vain strategiaksi.

Jatkossa me valtuutetut olemme vastuunkantajina tämän toimenpideohjelman toteuttamisessa. Lapsi- ja perhepolitiikka ei ole vain perheellisten tai naisten asia. Se on meidän asia, huolehtiminen on kansalaisvelvollisuus.

Keskustan valtuustoryhmä haluaa huolehtia siitä, että vieläkin suuremmalla osalla seinäjokelaisia perheitä menisi hyvin tai edes vähän paremmin vuonna 2015.

22.10.2007